Kiiltokuvahäät

Joka syksy netissä tulee vastaan sama ilmiö. Häiden jälkeen tuoreet rouvat purkavat tuntojaan vietetystä hääjuhlasta ja yhä useammin joukossa on myös harmitusta ja jopa pettymystä. Ehkä catering ei ollut täyttänyt odotuksia, kuvaaja ei ollut noudattanut annettuja ohjeita tai bestman ei ollut jännitykseltään kyennyt hoitamaan seremoniamestarin tehtäviä. Joskus harmitukselle on vaikea osoittaa erityistä syytä, vaan pettymys liittyy enemmänkin omien odotusten ja realiteettien yhteentörmäykseen sekä hääsuunnittelusta luopumiseen. Mieli voi tuntua tyhjältä. "Siinäkö se oli?" Puhutaan jopa wedding bluesista eli häiden jälkeisestä masennuksesta.

Samaan aikaan kun tuoreet rouvat pohtivat mistä heidän matala mielialansa johtuu, sylkee media kritiikkiä yhä hulppeammaksi muuttuvalle hääkulttuurille. Ja tottahan se on. Ihana internet mahdollistaa sukeltamisen valtaisaan idea- ja kuvamereen, josta löytyy toinen toistaan upeampia häitä. Omatkin standardit nousevat, kun näkee millaisia häitä muut ovat juhlineet. Samalla nousevat myös budjetti ja odotukset.

Suomalaiseen mielenmaisemaan kuuluu tietynlainen vähättelyn ilmapiiri. Pröystäilyä ei katsota hyvällä, eikä rahaa saa käyttää turhuuksiin. Ei varsinkaan sellaisiin turhuuksiin, jotka voisivat aiheuttaa kateutta kanssaihmisissä. Tavallinen arki on kuitenkin täynnä tavallisia harmituksia, huolia ja päänsärkyjä, joiden tasapainoksi me kaikki tarvitsemme joskus juhlanaiheita. Rakkautta parempaa syytä juhlaan on vaikea keksiä, joten miksei hääpäivään voisi aivan erityislaatuisena juhlana panostaa reilulla kädellä? Näin ajattelevat yhä useammat hääparit ja monet päättävätkin repäistä hääpäivänään tarjoamalla vierailleen upeat juhlat isommalla budjetilla. Inspiraatiota haetaan ulkomaan tyyliin designerpuvuista, huikeista sormuksista, valosuunnitteluin viimeistellyistä juhlatiloista ja videokuvaajan tallentamista lyhytelokuvista. Inspiraatiota etsiessä ja omien suunnitelmien edetessä innostus kasvaa. Näistä häistä tulee täydelliset! Aivan niin kuin niissä kaikissa täydellisissä kuvissa, joita on tallentanut Pinterestiin ja nettiselaimen kirjanmerkkeihin.

Täydellisissä hääkuvissa on se huono puoli, että ne ovat myös täydellisen epärealistisia. Sellaista asiaa kuin täydelliset häät ei olekaan, sillä kaikissa noissa kuvissa esiintyvät kauniit morsiamet ja sulhaset ovat tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen. Heilläkin on migreenejä, erimielisyyksiä anopin kanssa, korkokengissä särkevät jalat, stressi vieraiden viihtymisestä ja aivan kaamealta maistuva (mutta upealta näyttävä) hääkakku. Ja aivan kuten muillakin, myös heillä voi olla häiden jälkeen tyhjä olo. Päivä oli hieno ja upea, mutta...

Vika on siinä, että kauniiksi siloteltu kiiltokuvamainen pintaraapaisu antaa meidän ymmärtää, että täydellisyys on mahdollista tavoittaa. Muut ovat saaneet satumaisen hääpäivän, joten miksi sellainen ei olisi mahdollista meille? Niinpä täydellisyyttä ryhdytään rakentamaan ulospäin näkyvien elementtien avulla. Valitaan huolella potretteja varten kuvauspaikat, mietitään miten häätanssista saisi luotua mahdollisimman vaikuttavan ja pohditaan miltä kaikki yksityiskohdat näyttävät valokuvissa. Hääpäivänä kaikki suunnitelmat on viritetty huippuunsa - kuten myöskin odotukset. Kalliiden hankintojen ja näyttävien yksityiskohtien odotetaan tuovan "sitä jotain" koko hääpäivään, mutta todellisuudessa hulppeakaan ympäristö ei muuta elämää eteeriseksi saduksi.

Itsekin esteetikkona ymmärrän upeiden häiden viehätyksen, eikä suurissa suunnitelmissa ole mitään väärää. Onhan kauniissa ympäristössä aina ihanampaa juhlia kuin sinne päin tehdyssä. Hääpäivä on niin merkittävä yksittäinen juhlapäivä elämässä, että siihen saa ja pitääkin panostaa. Ulkoisista elementeistä ei kuitenkaan saa tulla hääpäivän itseisarvoa, sillä se mitä me kaikki eniten toivomme hääpäivältä, onnellisuus, ei ole saavutettavissa rahalla. Sen sijaan voimme latistaa päivän tunnelman stressaamalla yksityiskohtia, joille olemme asettaneet aivan liian korkeat odotukset. Hääpäivästä ei saisikaan tulla rakennettujen kulissien keskelle luotua spektaakkelia, vaan kukka-asetelmien ja timanttikorujen tulisi olla toissijainen asia päivän tärkeimmän viestin taustalla.

Lopuksi voin paljastaa jotain. Minä nimittäin tiedän mikä on täydellisen hääpäivän salaisuus. Ei täydellisen, vaan täydellisen. Täydellisenä hääpäivänä vierelläsi on elämänkumppanisi ja paras ystäväsi, jonka kanssa sitoudutte elämänne upeimmalle matkalle ympärillänne teille tärkeitä ihmisiä, jotka jakavat onnenne ja ilonne. Täydellinen hääpäivä syntyy hymyistä, nauruista, onnen kyynelistä, aidosta läsnäolosta ja lämpimistä katseista. Se syntyy kyvystä pysähtyä hetkessä, hengittää ja nauttia joka solullaan sitä onnea, jonka on lahjaksi saanut. Silloin hääpäivän muistoa ei mustenna yllättävän sateen latistama kampaus tai kokin keittämät nahkeat perunat.

Neuvoksi tuleville hääpareille annan pari ohjenuoraa. Puhukaa enemmän avioliitosta ja naimisiin menoon liittyvistä ajatuksista kuin haluamistanne hääkoristeista. Keskustelkaa hääpäivän toiveistanne myös läheistenne kanssa ja pitäkää vähemmän asioita salaisuutena ja yllätyksenä. Tämä vähentää myös teidän paineitanne. Kertomalla millaista hääpäivää olette suunnitelleet, ette tule "spoilanneeksi" mitään. Päinvastoin vieraiden on helpompi rentoutua häissä, kun tietävät jo hieman etukäteen millaisiin juhliin ovat tulossa. Tunnelma on se, joka luo häät ja se syntyy niin vieraista kuin itse hääparista. Stressaava ja kireä hääpari levittää hermostuneisuuttaan ympärilleen, joten zen-tila on hyvä saavuttaa jo hääsuunnitteluvaiheessa. Välillä on siis syytä heittää häälehdet nurkkaan ja heittäytyä matolle meditoimaan tai lähteä kavereiden kanssa drinkeille! Hääsuunnittelun kuuluu olla ihanaa, ei masentavaa.

Mitä mieltä lukijat ovat? Luovatko netin unelmahäät paineita hääpareille?




11 kommenttia:

  1. Mua melkein jo stressaa kun nää sun tekstit on aina niin täydellisiä. ;) Naulan kantaan osuit siis tälläkin ja erittäin erittäin tärkeä pointti muistettavaksi ihan jokaiselle! Mies mulle jo nauraakin kun häiden kantava teema tuntuu olevan kaiken pikkunäpertelyn osalta "ei se oo niin justiinsa, ei kukaan muista tommosia asioita" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on aivan loistava motto! :D Jos pienten asioiden kanssa näprääminen ei muutenkaan ole se oma juttu, miksi ottaa hääsuunnittelussa siitä stressiä? Askartelut eivät ole koskaan hyvä syy menettää yöunia. :)

      Poista
  2. Hyvä teksti, jälleen kerran. Saa vaan minut tottakai pohtimaan, että saako sitä häitä sitten ollenkaan järjestää jos kaikki se ideointi, haaveilu ja jopa odotukset on "turhaa"?

    Rakkautta häissä ollaan juhlimassa ja sitä sitoutumista. Ihan yhtälailla sitä voisi juhlia myös maistraattivihkimisen jälkeen eikä olla järjestämättä juhlia. Tai lapselle voisi vain antaa nimen, sen isompia kekkereitä pitämättä. Myös synttäreitä ei tarvitsisi juhlia jos niikseen rupee. :D mutta joo, ymmärsin pointin. Ehkä monesti sitä kuvittelee omat häät pinterestin mukaisesti täydelliseksi vaikka täydellisimmät ovat ne epätäydelliset: juuri niin kuin hääparikin. :)

    Ja häämasis on sallittua, minusta se on vain normaalia, että juhlien jälkeen takki on tyhjä ja mieli haikea. Niin se on aina, kun jotain odotettua tapahtuu viimein. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään nimessä tarkoittanut, ettei juhlia pitäisi järjestää. Niitähän arjen keskelle välillä kipeästi tarvitaan, kuten tekstissä mainitsin. Hankalampaa onkin sitten tasapainoilu juhlien sisällön ja sitten sen järjestämisen kanssa. Upeat (ja kalliit) häät voivat olla mielettömän hieno kokemus vieraille ja hääparille. Ongelma tulee vastaan siinä, kun juhliin on todella panostanut rahallisesti ja ajallisesti paljon. Silloin myös odotukset nousevat väistämättä ja samalla juhlien onnistumisesta syntyy paineita jopa pieniä yksityiskohtia myöten.

      Teidän hääsuunnittelua ja blogia tiiviisti seuranneena olisin lukijana myötäeläen toivonut, että päivänne olisi ollut kaikin puolin täydellinen ja mitään harmituksia ei olisi jälkeenpäin tarvinnut miettiä, vaan ainoastaan niitä onnistuneita ihania juttuja. Laitoit kuitenkin niin paljon työtä koko hääsuunnitteluun. On kuitenkin hatunnoston arvoista, että rehellisesti kerrot tunteistasi blogissasi, koska et taatusti ole ainoa, jolle häämasis iskee. Ja tästä kaikesta mukana fiilistelystä huolimatta odotan edelleen lehtijuttua teidän häistä. Näitä kuvia olen odotellut siitä asti, kun blogiisi ekan kerran eksyin ja uskon edelleen niiden olevan kertakaikkisen upeita. :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus! Tykkään, että blogeissa mennään pintaa syvemmälle :) Meinaahan tässä suunnitteluissa mennä pää pyörälle kun on niin paljon vaihtoehtoja ja asioita joita ei edes tiennyt "tarvitsevansa" :D Pitää kuitenkin välillä sitten tietoisesti ajatella sitä puolta, miksi näitä juhlia järkätään :) Ja valita itselle ne tärkeimmät jutut, panostaa niihin ja unohta muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit. Välillä sitä miettii hetken ennen julkaise-napin painamista, että pahoittaako joku nyt mielensä, mutta toisaalta on ehkä hyvä välillä herätellä ajatuksia. Kaikella rakkaudella tässä kuitenkin ollaan liikkeellä. :) Tosi hyvä neuvo on kyllä tuo, että valitsee itselleen tärkeimmät panostuskohteet ja jättää vähemmän merkitykselliset yksityiskohdat sitten huomiotta. Näin monet joutuvat tekemään ihan jo budjetin takia.

      Poista
  4. Olen samaa mieltä kanssasi, morsiamille luodaan paineita häiden järjestämisestä. Pitää olla karkkibuffa, photobooth ja nimikkodrinkit, jotta elämä olisi onnellista. Ideoiden ja inspiraation hakeminen alkaa niin aikaisin että siinä ideoiden ja muuttuvien trenndien tulvassa tulee helposti olo että omat päätökset eivät riitä.

    Viimeinen hääviikko oli hällä väliä viikko. Hääpäivän lähestyessä ja asioiden realisoituessa tulee viimeistään selväksi että mikä on tärkeää ja mikä ei itse päivän kannalta.

    Tuosta raha-asiasta en edes aloita paasaamaan, häät eivät saisi maksaa, mutta silti kaiken pitäisi olla hyvää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääviikko! Se on kyllä sellainen hullunmylly, että itseltäkin jäi parikin asiaa tehtävälistalta pois ja monelle asialle tuli todettua, että "ei sen niin väliä". Ei vaan ehtinyt. Muistan miten kirjailin melkein itku silmässä myöhään illalla kangaslappua, joka piti kiinnittää pukuun. Väänsin sen väkisin valmiiksi ihan rättiväsyneenä ja tottakai se sitten jäi kiinnittämättä pukuun! Ihan turhaa työtä siis tein. :D Onneksi näille voi jälkeenpäin nauraa. :)

      Poista
  5. Ymmärrän kyllä täysin mistä tämä teksti kumpuaa. Kyllähän se pitää paikkansa, että odotuksia tietynlaiselle täydellisyydelle asetetaan niin median kuin muunkin ympäristön toimesta. Itse olen monta kertaa sanonut ääneen, että mun ehdoton tavoite on se, että musta tulee tyytyväinen morsian. Tyytyväinen siksi, että meidän hääpäivä tulee joka tapauksessa olemaan täydellinen. Juuri noista syistä mitä luettelit - siksi, että täydellistä on se täydellinen kumppani ja läheiset ympärillä juhlimassa meidän rakkautta. Mutta itse ainakin taivutan tuota täydellisyyden määritelmää vaan vielä pidemmälle. Kyllä minä ainakin olen pettynyt jos jalkoja ei särje illalla. Eihän se kipu mukavaa ole, mutta se on merkki siitä, että oli pirun hauskaa. Eikä minusta ole täydellistä se, että mikään ei säry tai kukaan ei kompuroi tai mitä vielä. Ne on myös niitä juttuja joille voi nauraa siten vuosienkin päästä! Ihan sama mitä kommelluksia meidän päivään sattuu niin täydellinen se tulee olemaan. Koska ollaan päätetty nauttia ja siten tehdä siitä täydellistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea asenne, sellainen tekemisen meininki, on kyllä hyvä olla hääsuunnittelussa mukana ja tietysti hääpäivänä. Asioille täytyy voida nauraa ja niistä kommelluksista ne parhaat muistot syntyvät. :)

      Poista
  6. Kirjoitus osui ja upposi. Muistan, että sanoimme toisillemme ryhtyessämme suunnittelemaan häitä, että tuloksena haluamme nauttia läheistemme kanssa iloisesta juhlasta ja tulla virallisesti mieheksi ja vaimoksi. Huomaan kuitenkin heilahtaneeni jonkinlaiseen "jäniksenkoloon" ja yllätän itseni usein häiden ihmemaasta. Menen sekaisin ja kasaan suunnatonta stressiä jokaista pientä asiaa kohtaan. Kunnes mies sohvalla tilitykseni jälkeen taas toteaa sen, mitä alussa olimme sopineet <3 muulla ei ole väliä :)

    VastaaPoista